On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.
Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu.
Paikkaan sellaiseen,
johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.
(Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu.)
Yksinäinen saarnipuu.
Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on.
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion.
Se on kasvumaa,
johon istuttaa
ihminen ei mitään vois,
kukaan siksi ei arvaa kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois.
Kun siemenen tuuli kantoi,
otti pienen, mut' vahvimman.
Kasvupaikan tuon karuimman antoi,
koska puun uskoi juurtuvan.
Luojan tehtävää
täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu.
Oottaa hetkeä, jolloin
rantalehdot kuolemasta havahtuu.
Kunhan luodon luo
tuuli tiedon tuo:
"Täyttymys tää tapahtuu",
silloin matkaan sen antaa siemenen
tuo yksinäinen saarnipuu.