Standard (EADGBE)
Intro
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja

On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta

Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä
Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä

Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa

Katse jähmettyy, kello ei


(Repeat same chords : , , , , ,...)
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt


Tapetoitu seinä on ja puinen lattia

Valokuvat koirasta ja lastenlapsista

Yläkerta yskii, askel ottamatta jää

Filmi pysähtyy

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja

en jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa

Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
Kun vaja tehdään vuolukivestä

Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on

Sä istut salin nurkkapöydässä

musiikki on rytmitettyä
Minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
Sinä nyökkäät


Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekuntiakaan
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt